Maankäyttösektori oli viimeisimmissä Luonnonvarakeskuksen laskelmissa jälleen päästölähde, ei nielu. Loppuvuoden uutinen on jäänyt painamaan mieltäni. Kun muu yhteiskunta koettaa vähentää päästöjään, yksi merkittävä sektori on kasvattanut niitä ja näin vetänyt mattoa muun maassamme tehdyn työn alta.
Pääsyy nielun muuttumiseen päästölähteeksi on lisääntyneissä hakkuissa. Lisäksi ilmastonmuutos itsessään on lisännyt maaperäpäästöjä. Tämä on esimerkki siitä erittäin huolestuttavasta kehityksestä, jossa ilmastokriisi on alkanut ruokkimaan itse itseään. Metsää myös raivataan rakentamisen ja peltoalan lisäämisen tieltä. Turvepeltojen pinta-ala on kasvanut ja lisännyt niiden tuottamien päästöjen määrää ja metsäkato on tuhonnut niin nielua kuin hiilivarastoakin.
Nyt Luonnonvarakeskus on tutkinut, miltä maankäyttösektorin päästöt näyttäisivät vuonna 2035 kun Suomi on päättänyt olla hiilineutraali. Nykyisillä kehityskuluilla ja politiikalla maankäyttösektori olisi silloinkin päästölähde. Tilanne on kestämätön. Nielun pitäisi kattaa kaikki suomalainen toiminta vuonna 2035 – tällä hetkellä se ei kata edes maatalouden päästöjä eikä tilanteen arvioida muuttuvan.
Luonnonvarakeskuksen uusi arvio perustuu suurimmalta vaikutukseltaan siihen, että hakkuut Suomessa edelleen lisääntyvät. Tähän meillä ei ole mahdollisuutta. Metsien hakkuita on välttämätöntä rajoittaa.
Keinoja tähän on. Vihreät on ehdottanut avohakkuiden asettamista luvanvaraisiksi. Olemme ehdottaneet, että avohakkuille palautetaan puuston järeyteen perustuva päätehakkuukriteeri ja että energiapuulle asetetaan kestävyyskriteerit, joilla rajataan ulos mm. hiilivarastoina hyvin toimivien kantojen polttaminen. Kannatamme myös erittäin ajankohtaista, metsäkatoa ehkäisevää maankäytön muutosmaksun käyttöönottoa – tätä valmistelemaan asetettu työryhmä on juuri saanut selvityksensä valmiiksi.
Maankäyttösektori on ollut merkittävä nielu vielä 1990- ja 2000 -luvuilla eli erityisesti metsähakkuiden taso on lähtenyt lapasesta vasta melko hiljattain. On mahdollista päästä takaisin kestävälle tasolle. Tähän suunnanmuutokseen tarvitaan ajattelun muutosta. Metsätalous on mitä konkreettisin esimerkki alasta, jolla emme voi tavoitella jatkuvaa kasvua. Hakkuiden on vähennyttävä, hiilinielusta ja varastosta on pidettävä kiinni. Myöskään peltoalaa ei voi Suomessa enää metsän kustannuksella kasvattaa ja yhdyskuntarakentamisessa on huolehdittava metsäkadon ehkäisemisestä. Tarvitaan maankäyttösektorin ilmastotoimien ryhtiliikettä.
