Arviot suomalaisista, jotka pitävät säännöllisesti huolta lähiomaisistaan, vaihtelevat 700 000 ja yli miljoonan välillä. Useasta suunnasta on esitetty vastauksena valtiontalouden ongelmiin hoivavastuun siirtämistä enenevissä määrin perheille. Tässä tulee huomata, että mitään käyttämätöntä reserviä ei ole – lapset hoivaavat jo tällä hetkellä runsaasti ikääntyneitä vanhempiaan.
Samalla tämä hoiva on sukupuolittunutta. Väestöliiton mukaan 100 000 työikäistä hoitaa oman kotitaloutensa ulkopuolella asuvia läheisiään päivittäin, ja heistä suurin osa on naisia. Omaishoitajista 70 % on naisia ja ammattiliitto PAMin tuoreessa kyselyssä jäsenilleen vastanneista työnsä ohella ikääntyviä läheisiään hoitavista 75 % oli naisia.
Hoiva vaatii veronsa. PAMin kyselyyn vastanneista vain 16 % totesi, että he onnistuvat yhdistämään läheisen hoidon ja työn onnistuneesti. Joka kymmenes oli pohtinut ennenaikaista eläkkeelle jäämistä vastauksena tilanteeseensa. Onkin jokseenkin naiivia mikäli ajatellaan, että hoivavastuun siirtäminen perheille olisi automaattisesti säästökeino. Kun hoiva on tarpeeksi vaativaa, se on pois muusta, myös työstä.
On myös väärin olettaa, että kenellä tahansa olisi osaaminen tai fyysinen kyky hoitaa tehtävää. On erityisen huolestuttavaa, että ympärivuorokautisesta hoivasta ollaan säästämässä samalla, kun sille on yhä enemmän tarvetta. Vaikka kotihoito ja sukulaiset tekisivät parhaansa, se ei silti voi olla riittävää, jos tarvetta jatkuvalle ammattiavulle jo on.
On tärkeää tunnistaa läheisten jo nyt antaman hoivan merkitys, jotta yhteiskunnallinen keskustelu asettuu oikeaan kontekstiin. Samalla voidaan pohtia esimerkiksi työelämän joustojen ja perustulon kaltaisten mahdollisuuksien toimivuutta niille, joilla on halukkuutta ottaa suurempaa vastuuroolia ikääntyvistä vanhemmistaan. Samalla on kuitenkin tärkeää pitää huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunta on jatkossa resursoinut tarpeeksi hoivaan. Ei ole oikein eikä järkevää kummallekaan sukupolvelle eikä lopulta edes valtiontaloudelle, jos lapset yrittävät venyä kohtuuttomuuksiin. Kun lisäksi tunnustetaan, että hoiva edelleen on useammin naisten kuin miesten vastuulla, kyseessä on myös tärkeä tasa-arvokysymys.
Artikkelikuvassa palvelutalossa asuvan isoäitini lukuhetki, kuvaajana äitini.