Kirkkonummen sanomien numerossa 4 esiteltiin Kirkkonummen keskusta-alueen suuria uudistussuunnitelmia. Torialueen muutosten jälkeen Villa Hagan kaava jatkaa asemalle päin Kirkkonummen keskustan tiivistämistä ja modernisointia. Koulu ja terveyskeskus ovat siirtyneet uusille paikoilleen ja on selvää, että uudistumista ja uusia rakennuksia alueelle tarvitaan. Alue on kulkuyhteyksien kannalta täydellinen ja sopii hyvin kodiksi yhä useammalle.
Uudistamisen suunniteltu laajuus on kuitenkin jäänyt vaivaamaan. Villa Hagan kaavassa on nimittäin suunniteltu purettaviksi ja uusilla korvattaviksi kaikki kaava-alueen rakennukset. Ainoa poikkeus on itse Villa Hagan rakennus piharakennuksineen, sillä ne ovat suojeltuja. Kaava on siis nimetty sen ainoan rakennuksen perusteella, jolla sen olisi voinut nimetä, sillä muita maamerkkejä alueelle ei jää.
Suomessa on historian saatossa monin paikoin kaduttu uudistusintoa jälkikäteen. Erityisesti 60- ja 70 -luvuilla vanhoja puurakenteisia keskustoja on korvattu uusilla. Nyt Kirkkonummen keskustassa ollaan korvaamassa tämän aikakauden tuotteita kokonaisvaltaisesti. Olemmeko toistamassa menneisyyden virhettä, jos menetämme keskustaa nyt leimallisesti kuvaavan punaisen tiilen rakennuskannan täydellisesti?
Yhdyskuntatekniikan lautakunnan käsittelyssä 26.10. jätimme kaavasuunnitteluun evästyksen, jossa Villa Hagan kaavaa vielä tarkastellaan siltä osin, mitä alueella voisi säilyttää. Toivon, että voisimme saada käsittelyyn kerroksellisemman toteutustavan, jossa osa nykyisestä rakennuskannasta saisi jäädä uuden oheen. Myös keskustaympäristö on maisemaa. On tutkittu, että liiallisella uudistamisella on psykologisesti heikentäviä vaikutuksia ihmisille, kun ympäristöön ei jää kiinnekohtia: tuttu paikka kotiseudulla ei ole enää sama paikka. Rauhallisempi uudistustahti olisi asujille ja eläjille mittakaavaltaan inhimillistä.
Toki tässäkin, niin kuin kaikessa, on kysymys myös ekologiasta. Kolmasosa Suomen päästöistä tulee rakentamisesta ja rakennuksista, mikä osoittaa yhdyskuntasuunnittelun suuren roolin ympäristötoimissa. Purkamiseen tulisikin suhtautua aiempaa vakavammin ja pohtia vaihtoehtoja: miten uutta luodaan vanhan yhteyteen ja miten uudistetaan ilman tarvetta uudistaa aivan alusta lähtien.
kommentti julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 14.2.2024
