Talousennusteissa kasvu tuntuu jatkuvasti olevan aivan nurkan takana. Talous ei kuitenkaan ole kasvanut lainkaan tänä vuonna eikä viime vuonna. Itse asiassa kun BKT lasketaan asukasta kohden, se ei ole kasvanut lainkaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.
Silti maamme talouspolitiikka jatkuvasti perustetaan kasvun varaan. Eilen päättyneen hallituksen budjettiriihen tiedotustilaisuudessa ministerit korostivat useasti tekevänsä kasvutoimia. Esitetyt luvut kuitenkin osoittivat, että valtiontalous tulee olemaan myös ensi vuonna vahvasti epätasapainossa, 11 miljardia euroa miinuksella kun kikkailua valtion asuntorahaston kassan tulouttamisen kanssa ei oteta huomioon.
Valtiontaloutta ei kuitenkaan ole välttämätöntä hoitaa kasvua kädet ristissä odottaen ja samalla velkaantuen. Tasapaino on saavutettavissa verotuksella, joka on riittävää valtion menojen kattamiseksi. Pitäisin tällaista kasvun pakosta irtautunutta talousmallia vastuullisena erityisesti tässä ajassa, jossa maailmanpolitiikka on poikkeuksellisen arvaamatonta ja ekologinen kriisi tekee tulevaisuudesta meille käytännössä tuntemattoman.
Esimerkiksi pääomatuloverotuksen progressiivisuuden kasvattaminen kohti ansiotuloverotuksessa käytettyjä asteikkoja olisi oikeudenmukaista, sillä pääomatuloja saavat keskimäärin varakkaammat henkilöt. Kannattaisin myös omaisuuden verottamista nykyistä laajemmin. Suomessa omaisuusverot kattoivat viime vuonna kaikista Suomessa kerätyistä veroista vain vajaat neljä prosenttia. Vihreät on esittänyt useita perusteltuja ympäristö- ja energiaverotuksen uudistuksia tämän vuoden vaihtoehtobudjetissaan. Veropohjan tiivistäminen taas tuottaisi hyötyä jo ilman varsinaisia veronkorotuksia. Finnwatch on arvioinut kattavassa selvityksessään viime vuonna, että Suomi voisi pelkästään veropohjan aukkoja tukkimalla kerätä yli miljardi euroa lisää verotuloja.
Tällä hetkellä suunta on toinen. Hallitus on jo kevään budjettiriihessä päättänyt veroratkaisuista, jotka keventävät valtion verotusta noin miljardilla eurolla ensi vuonna.
Suomalaiset säästävät tällä hetkellä ahkerasti eivätkä luota tulevaisuuteen. Tätä on laajasti pidetty ongelmallisena. Kansalaisten pitäisi kuluttaa ja laittaa talouden rattaat pyörimään. Positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen ei kuitenkaan ole mikään kansalaisvelvollisuus. On luontevaa ja järkevää varautua taloudellisesti ja on hyvä, että niin monilla kansalaisilla on taloudellinen mahdollisuus varautua.
Taloudellisen varmuuden tulisi kuitenkin koskea jokaista suomalaista. Yksi keino tähän olisi perustulo, jonka puolesta vihreät on pitkään puhunut. Perustulo olisi tapa taata kansalaisille perustoimeentulo ja elämän varmuus kaikissa olosuhteissa. Työttömyys ei muodostaisi nykyisenkaltaista rakenteellista ongelmaa tilanteessa, jossa ihminen voisi perustaa toimeentulonsa perustulon varassa esimerkiksi pienimuotoiseen yrittäjyyteen, osa-aikatyöhön tai kausityöhön. Perustulo olisi myös korvaus siitä työstä, josta ei tällä hetkellä makseta mitään: erityisesti perheiden ikääntyvää väestöä kohtaan osoittama hoiva on suuri yhteiskunnallinen ilmiö, joka tosiasiallisesti vie paljon aikaa erityisesti naisilta.
Talous ei nimittäin välttämättä kasva tulevaisuudessa. Työllisyys ei välttämättä lisäänny. Vaikka politiikka pyrkisikin näihin, vastuullisinta olisi perustaa julkisen talouden hoito malleihin, jotka eivät tarvitse talouskasvua toimiakseen.
